Tänään olen kuullut monta ikävää asiaa. Kuullut tai lukenut, katsonut kuvia. Aiheina on ollut joukkoraiskauksia, orjuutta, kansanmurhaa, naisten syrjintää ja terroritekoja. Näitä tulvii radiosta, televisiosta ja sosiaalisesta mediasta. Tulee sellainen olo että en halua tähän osallistua, en halua kuulua tällaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan jossa ihmiset kohtelevat toisiaan tällä tavalla. Mieleen tulee kysyä mikä ihmisissä on vialla, mikä vaivaa? Ja samalla voimattomuuden tunne.
Joka päivä taistelen kiusaamista vastaan, epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja ilkeyttä vastaan. Yritän opettaa lapsille miten yhdessä toimitaan ja tullaan toimeen, mitä on tasa-arvo ja mitä on empatia. Kun tätä maailmaa katsoo niin ihmettelee miksi ihminen ei opi? … Tai oppiihan se, ympäriltään. Oppii pitämään normaalina sitä minkä näkee. Jos näkee epätasa-arvoa, pitää sitä luonnollisena, jos näkee väkivaltaa ajattelee että se on sallittua. Jos kuulee jatkuvasti toisia arvosteltavan oppii arvostelemaan itsekin.
Muistan joskus lukeneeni sellaisen mietelauseen kuin ”Be the change you want” En muista kenen sanomaa se oli, ajattelin luultavasti että taas jotain lässytystä ja sanahelinää. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin niin totta ja melkeinpä ainoa asia jonka yksittäinen, voimattomaksi itsensä tunteva pieni ihminen voi tehdä. Olla itse muutos.
Jos et pidä siitä että ihmiset puhuvat toisistaan selän takana, älä puhu. Jos inhoat kateellisia ihmisä älä kadehdi. Etsi itsestäsi se hyvä mikä riittää siihen ettei toisen onni tai taito sinua haavoita. Jos et pidä ilkeydestä, ole kiltti. Älä lyö, edes sanoilla. Se minkä sinä teet vaikuttaa paitsi suoraan käsillä olevaan tilanteeseen myös niihin jotka näkevät sinun tekosi. Ihminen, varsinkin nuori ihminen, oppii siitä mitä näkee ympärillään. Se mitä lapset ja nuoret näkevät tänään muovaa tulevaisuutta.
On kiva voittaa, mutta surkeaa hävitä. Asioita voi myös tehdä ihan vaan tehdäkseen, oppiakseen, ymmärtääkseen, kehittyäkseen. Ei silloin ole väliä sillä tekeekö joku parmmin vai huonommin. Joskus kuulee sanottavan toisen tekoa väheksyen että ”olisin minäkin voinut tuon tehdä”. Kysymys ei olekkaan siitä kuka voi tehdä, tai osaa tehdä, vaan kuka tekee. Kuka paneutuu asiaan, näkee vaivaa sen eteen. Kuka käyttää aikaansa tekemiseen. Kuka tahansa voi jos haluaa, kyse on siitä kuka haluaa tarpeeksi tehdäkseen.
Me olemme erilaisia, meillä on erilaisia taipumuksia ja erilaiset mielenkiinnon kohteet. Älä oleta, että toiset haluavat tehdä niinkuin sinä. Jos haluat yksilöllisyyttäsi ja lahjojasi arvostettavan älä vaadi toisia kätkemään omiaan.
Ole muutos jonka haluat. Päätä mitä haluat ja tee töitä sen eteen. Et tarvitse kaikkea, vain sen mihin voit olla tyytyväinen. Anna muu toisille. Älä satuta.
Peace 🙂