Kun me kukimme,
terälehtemme huusivat kuin huulet, punaisina,
olimme kauniita ja eläviä,
tuoksuimme medelle
ja lupauksille,
avasimme itsemme maailmalle kokonaan
niinkuin mikään ei voisi meitä satutttaa.
Kun me kukimme,
emme ajatelleet
tulevamme lehdettömiksi,
piiskautuvamme sateissa,
kuivuvamme auringossa
sitkeiksi ja keltaisiksi.
Nyt huomaamme,
että jäljellä on
vain tikkuja ja siemeniä.
Silti,
kun seisomme kippuraisina ja kuivina
kun huokaamme vinoja varsiamme
ja paksuja siemenkotiamme,
olemme vielä unikoita,
meidän sieluissamme hehkuu
heleä punainen.
Kun te meitä katsotte,
muistakaa terälehtemme.