Sinä istut
yksin väkijoukossa.
Kasvoiltasi ei näy
se tyhjyys mistä kerrot.
Sinä et tunne onneasi,
sitä jota olet itsellesi kovalla työllä rakentanut.
Viimeiset voimasi
olet kuluttanut sen hankkimiseen
minkä sanotaan tekevän ihmisestä rikkaan.
Eikö onni tulekaan
kauniista kodista,
ehjästä perheestä,
arjen rutiineista
ja siitä,
että tietää mihin huominen velvoittaa?
Vielä sinä mieli riekaleina kaipaat jotakin,
mikä erottaa sinut muista,
jotakin,
mikä todistaa sinun ajatuksesi.
Niin paljon on sellaista,
mitä ei saa ommeltua verhonkäänteeseen
eikä parhaallakaan ohjeella leivottua hyytelökakkuun.
Niin paljon on sellaista,
mitä puhe ei voi kertoa.