Yhtenä iltana sanon:
”Niin paljon on sellaista josta tykkään.”
ja pysähdyn hetkeksi
onnellisuuden tunteeseen.
Kuitenkaan en ole vielä ehjä,
vielä on vapautta saavutettavana.
Jotenkin aavistan,
että tämä pyrkimys
on ehkä suurempi onni
kuin onnen saavuttaminen:
Pala palalta tulla omaksi itsekseen
löytää se mitä parhaimmillaan voi olla
itselleen
ja toisille.

Se mitä etsin löytyy pikkuhiljaa
murusina,
ja löytäessäni ymmärrän:
Jollen koskaan olisi särkynyt
ei olisi murusia kerättäväksi.